Kolmen timantin Kebneleiri -2014

4.4.-10.4. HEIKKI TAKA, 4.4.-21.4. PELLE, TOM ARPPE, MARJA MIELONEN, 12.4.-20.4. MATTI KAJOLA, TUOMAS RAUTANEN, VESA VARPULA, TEEMU RANTALAIHO, EETU NIEMI, PELTSI, MARKO JA TEUVO PENTTINEN, NIKI VIHTOLA, SVEN LARSSON

4.4.-10.4. HEIKKI TAKA, 4.4.-21.4. PELLE, TOM ARPPE, MARJA MIELONEN, 12.4.-20.4. MATTI KAJOLA, TUOMAS RAUTANEN, VESA VARPULA, TEEMU RANTALAIHO, EETU NIEMI, PELTSI, MARKO JA TEUVO PENTTINEN, NIKI VIHTOLA, SVEN LARSSON

4.4. pe

Kolme putkea starttasi eri osoitteista perjantaina klo 9. Pelle ja minä huristettiin Buickilla, Toma kurvaili Luomasta ja Hessu tuli Tampereelta. Ajelimme loistavassa kevätsäässä kohti Hirvaskangasta, jossa kaikki sitten kohtasimme. Tänä vuonna lunta ei etelässä ollut lainkaan ja ajellessamme kohti pohjoista taisi jo lähennellä Oulua ennenkuin valkoista alkoi ilmaantua tien penkoille.

5.4. la

Odottelimme kauniissa kevätsäässä lentoparkin valmistumista

Odottelimme kauniissa kevätsäässä lentoparkin valmistumista

Teimme ruokaostokset Tornion marketissa, jonka jälkeen nokat kohti Kiirunaa. Sää oli edelleen loistava, puolipilvinen. Ennen Kiirunaa kuitenkin tuli pieni räntäkuuro, joka likasi sekä putket että autot.

Hirmulinko työskentelee saadakseen parkkipaikan kuntoon

Hirmulinko työskentelee saadakseen parkkipaikan kuntoon

Sydän alkoi taas laulaa, kun ajelimme vihdoin Pirttivuopioon johtavaa tietä. Vuoret siinsivät lumivalkoisina ja aurinko paistoi. Näky oli … KAUNIS.

Paittasjärven jäällä nökötti jo isäntiemme asuntovaunut, moottorikelkat, lumiaura ja lumilinko. Ajaessamme jäälle iloiset tervehdytkset kaikuivat ilmassa. Oli tultu “kevätkotiin”. Nautittiin auringosta ja ja odoteltiin että linko sai putsattua koneiden parkkipaikan,

6.4. su

Yömaisemaa

Yömaisemaa

Aamu aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Yöllä oli ollut kova pakkanen, mutta aurinko lämmiti mukavasti. Meillä oli kasattavana Lady Twin, Charlotte ja Charlie 5.

Onneksi yhteistyö ja avunanto sopimus pätee vielä täällä tuntureilla. Koneet saatiin kasattua, mutta päivä siihen hujahti. Takaisin mökille vaelsi “hiukan” uupunut väki.
Onneksi Hessulla oli tarjota myös kymppikämpän asukeille maittavaa valmista ruokaa.

7.4. ma

Vuoppevarton huipulla. Tarkaan jos katsoo niin näkee kentän taustalla

Vuoppevarton huipulla. Tarkaan jos katsoo niin näkee kentän taustalla

Aurinko paistaa. Ei tuule. Upeata? Jaa, ei taida ilmassa liikua muut kuin innokkaat purjelentäjät. En muista olisiko lento ollut koskaan niin pehmoinen ja hiljainen, unen omainen, kun Toman kanssa lentäessäni. Oli jotenkin pysähtynyt tunnelma. Aurinko paistoi, valkeat tunturit hohtivat, kone lipui hiljaksiin (0.5 m/sek alaspäin). Laskeutuminenkin tuntui pumpulin pehmeältä. Toma istui sitten Twinin takaboksissa monta lentoa. Hessu lensi testilennon Charlie 5:lla. Ja sanomatta on tietysti selvää, että vähintään yhden koneen perässä tai siivessä oli jonkin asteinen kamera.

Toma hyppäsi vielä moottorikelkan puikkoihin ja ajeli Vuoppevarton laelle katsomaan lapsuutensa kiveä. Silloin hän oli kylläkin vaeltanut kaverinsa kanssa tunturin laelle hiihtäen.

Hessu kävi kokeilemassa, miltä lento Gyrokopterilla tuntuu. Ja ilmeestä päätellen ja miehen innokkaasta puheesta, huimaa oli. Minä en kyllä vieläkään vakuuttunut.

Pellellä oli illalla vielä balut matinea Patrikin ja hänen ystäviensä kanssa. Minä huvitin itseäni katsomalla elokuvaa ja Toma taisi näpelöidä tapansa mukaan jotain monista tietokoneistaan.

Ai niin … nukkuminen näyttää maistuvan kaikille hyvin.

8.4. ti

Aamiainen syöty ja yläpetiltä kuuluu Pellen hiljainen kuorsaus. On mitä ilmeisemmin tymäpäivä. Ulkona satelee hissukseen lunta.

Koko kööri fjällstationenilla nauttimassa virvokkeita

Koko kööri fjällstationenilla nauttimassa virvokkeita

Onneksi meillä on Sven, joka keksi aktiviteetteja. Lähdettiin neljällä kelkalla Fjällstationille Kebnen juurelle. Sven ajoi Håkanin kanssa, minä Toman kanssa ja Pelle ja Hessu huristelivat itekseen. Kelkkakeli oli hyvä, ei kovaa tuulta eikä sateita. Joissain kohdin tunturin rinnettä valui turkoosin värisiä leveitä jääputouksia. Vastaan tultiin kaikilla vempaimilla. Urheimmat vaelsivat suksin kantaen rinkkoja ja vetäen ahkiota perässään.

Perillä suomalaiseen tyyliin tilattiin oluet ja ruotsalaisten tyyliin kuului kahvit. Vaikka pilvisyyttä oli runsaasti, pystyi alas avautuvasta tunturinäkymästä nauttimaan.

Takaisin tullessa Nikassa oli jo hillitön nälkä, joten jäimme nauttimaan makoisasta myöhäis lounaasta.

9.4. ke

Keskiviiko oli Ronald roottorin juhlaa. Aurinko paistoi heti aamusta. Tuuli puhalteli leppoisasti idästä.

Audi ja Hexakopteri seuraa kun hai laivaa.

Audi ja Hexakopteri seuraa kun hai laivaa.

Jäällä oli mukava turistikeli. Sven kävi nuuhkimassa Coltilla keliä ja keliä löytyi. Pistettiin Hessu ilmaan Charlie femmalla. Hän viihtyi siellä melkein pari tuntia.

Minä pääsin Johanin “paketiksi” Twiniin. Hinaus oli aika röykytystä. Aallon poikasetkin kateissa ja sitten valuimme melkein 10 m/s kuoppaan. Onneksi paluu sieltä oli yhtä vaivaton. Lennosta tuli lyhykäinen. Johanilla on herrasmiesmäinen tapa lentää. Miellyttävää.

Paittasjärven jäälle oli myös saapunut kuvaustiimi tosin ei meitä kuvaamaan vaan Audin mainosta. Siinä sitten Audi hurjasteli kiitotiellä hexakopterin saattelemana rataa edes takaksin lentojen lomassa

Hetki ennen kuin alkaa taas tapahtumaan

Hetki ennen kuin alkaa taas tapahtumaan

Toma oli lähtenyt Charlottella. Pelle korjaili jäällä Spiidua ja minä kävin mökissä tankkaamassa. (Äiti on sanonut, että pitää syödä hyvin, että jaksaa…)

Toma tuli Charlottella taivaalta ja hoputti minua istumaan puikkoihin. Hän hinasi minut suoraan aaltoon. Hinaus oli aika rauhallinen. Mukavaa surffailua 1600 metriin. Tunnin lentelyn jälkeen lähdin oikomaan järveä pitkin kotokenttää kohti. No siinähän se myllytys sitten alkoikin. Hurjaa repivää nostoa ja minä kun olisin halunnut jo alas. Lisäsin nopeutta, mutta kone sen kuin ryntäili ylöspäin. Onneksi sidon vyöt aina niin tiukalle kuin saan. Kone heitteli villisti. Ajattelin jo, että kohta kiidän Kiirunan ohi kohti koto Suomea. Vemputtelin pyörän ulos ja jarrut auki.

Tarkaavaiset cumuluslaiset tähyilemässä taivaalle

Tarkaavaiset Cumuluslaiset tähyilemässä taivaalle

Pääsin ehjänä nedlygningzoneen. Koko medvinin ja perusosan koneen vauhti hyppeli 80-120 välillä. Finaalissa vihdoin röykytys hävisi ja sain tehdä normaalin laskun. Kädet täristen irrotin sauvasta ja kaivoin vesipullon esiin. Ensimmäinen kokemukseni näin laajasta ja voimakkaasta roottorista ilman hinauskoneen “turvaa”. No laskussa Toma tuli kylläkin Coltilla suojelevasti perässä.

Kasvava uusi pilottimme Aksel (6v) tuli kanssamme kymppimökkiin hankkimaan kuppilatiimaa. Hessu tuli myös läksiäis wiskilleen. Hänen piti suunnata jo seuraavana aamuna kohti kotia. Oli mukavaa saada Vaasan vahvistus ensimmäiselle viikolle. Hessun toimestahan Charlotten putki on nyt hienossa uudessa maalissa.

10.4. to

Jaaha, kuorsaus kuuluu taas Pellen punkasta päin. Aurinko paistaa, mutta pilviä lisääntyy taivaalle koko ajan lisää. Ei pahitteeksi saada lepopäivä. Alankohan tulla vanhaksi vai

Leirin nuorin pilotti Axel menossa taivalle.

Leirin nuorin pilotti Axel menossa taivalle.

laiskaksi, kun tymäpäivät eivät enää harmita.

Pilvet hävisivät.

Suunnittelimme Toman kanssa kelkkaretkeä tunturiin, mutta suunnitteluksi vain jäi.

Aksel pääsi vihdoin kovasti odottamalleen lennolle Johanin kanssa. Keli oli rauhallinen. Lennon jälkeen hymy oli herkässä.

Pelle päätti ottaa Charlotten ja kivuta ilmoihin. Hyvin tuntui lento miellyttävän, koska viihtyi taipaleella pitkälti yli tunnin.

Yksinäinen joutsen teki tarkastuslennon kenttää kiertäen. Ilmeisesti kentän kunto tai seura ei miellyttänyt, koska se kaarsi ylväästi takaisin kohti Kiirunaa.

11.4. pe

En nöjd Sven på 5100m höjd

En nöjd Sven på 5100m höjd

Ei tymäpäivää nytkään. Ensin pikasuihkulla Nikassa ja takaisin jäälle. Sven lensi päivän korkeimman lennon 5100 m. Lentotamineet eivät tainneet olla ihan asialliset, koska kylmyys iski.

Toma ja minä käytiin pariin kertaan ottamassa vauhtia Twinillä. Aallot tai sen tapaiset kiusasivat meitä kummallakin kerralla melkein tunnin, mutta hinausta ylemmäs emme kohonneet. Kaunista oli. Maisema kylpi auringossa ja pilvet vaelsivat.

 

12.4. la

Merimieslämmittelypainia ennen lentoa

Merimieslämmittelypainia ennen lentoa

Matti ja Tuomas olivat tulleet yöllä. Mukavaa kuulla Tuomaksen eräopaskoulutuksen kuulumisia. Vesa, Eetu ja Teemu ovat jo Torniossa matkalla. Eivätköhän he iltaan mennessä ilmesty iloksemme.

Harmaa pilvikatto taivaalla. Sven halusi taas ilahduttaa meitä matalalla ylilennolla mökin yli.

Aurinko ilmestyi. Aksel ja Johan lensivät Twinillä Akselin “koulutuslennon”.

13.4. su

Eetu ensimmäistä kertaa LS-4 puikoissa

Eetu ensimmäistä kertaa LS-4 puikoissa

Lensin heti aamulla mukavan lennon Charlottella Södrabranttenin päällä. Aaltoa oli sen verran, että nousin 1600 metriin. Oli hauskan näköistä, kun Vesa ja Teemu lensivät Twinillä

Kaunnista kebnemaisemaa kyllä silmä lepää

Kaunista kebnemaisemaa kyllä silmä lepää

ylitseni useaan kertaan korkeudella, josta pystyin selvästi lukemaan tunnuksen. Keli oli kaikinpuolin rauhallinen.

Pelle otti Charlotten jälkeeni. Kaikki uudet tulijatkin pääsivät lentämään. Matti, Eetu ja Tuomas lensivät vielä Charlilla.

Peltsikin oli tullut joukkueensa kanssa; Marko, hänen isänsä ja Niki sekä tietysti Papa Romeo.

 

14.4. ma

Nokkapyörässä on havaittavissa hieman pntevuuden puutetta, ilma on päässyt karkamaan alapuolelta

Nokkapyörässä on havaittavissa hieman pntevuuden puutetta, ilma on päässyt karkamaan alapuolelta

Aurinkoinen turistikeli. Cumuluksesta ei oikein tahtonut löytyä ilmaan lähtijöitä, mutta muiden kerhojen koneita taivaalle jo pyrki. Lähdin ilmaan pitämään

Pienen korjaustoimenpiteen jälkeen ja sisärenkaan lainauksen jälkeen homma oli taas kunnosa

Pienen korjaustoimenpiteen jälkeen ja sisärenkaan lainauksen jälkeen homma oli taas kunnosa

Cumuluksen mainetta yllä. Eihän siellä kauaa tarvinnut pyöriä, mutta se teki tehtävänsä. Myös nuoret miehemme lähtivät liikkeelle. Päivästä tuli vilkas lentopäivä.

Teemu ja Vesa lähtivät Twinillä seikailemaan. Ajattelimme, että kohta pojat palaavat ja saamme lähteä Kiirunaan. Siellä ne kuitenkin keinahtelivat aalloilla puolisentoista tuntia nautiskellen auringosta ja tunturien lumisista maisemista.

Toma, Pelle ja minä lähdimme muonaostoksille Kiiruna. Kuten arvata saattaa, ostoksia tuli huomattavasti enemmän kuin kauppalapussa luki.

15.4. ti

Jippii, varma timantti mittarissa

Jippii, varma timantti mittarissa

Herätessä tuulipussi oli piukeana radan suuntaisesti.
Toma ampaisi heti aamusta Charlotten kimppuun. Muita ei näkynyt jäällä, joten otin Charlien. Toman lennosta tulikin sitten timantin arvoinen korkeutta 6500 metriä (700 metristä). Oma lentonikin ylsi 4100 metriin, mutta minun piti taas jättää energiaa myös paluuseen. Löysin oikein mukavan 5 metrin laskevan alueen ja pyöriskelin siinä korkeudet pudotellen. Alhaalla tuuli loivasti radan sivusta 12-13 m/sekunnissa, joten haastetta oli. Aika reipasta puistelua finaali olikin.

Jäälläkin oli haastetta, kun koneita haettiin radalta kovassa tuulessa. Tuntui, että ne lentävät itsekseen ilmaan.

Timanttijuhlintaa stuga 10:ssä

Timanttijuhlintaa stuga 10:ssä

Iloinen nuorukainen 6500 metrissä päivää ennen vanhentumista

Iloinen nuorukainen 6500 metrissä päivää ennen vanhentumista

Twini oli kahdesti ilmassa. Ensin Eetu ja Vesa, sitten Tuomas ja Vesa. Etsintäpartio oli jo melkein hälytetty etsimän Twiniä. Vesan ja Tuomaksen lennolla radioon oli tullut häiriö. “En timme till” pyyntö ei ollut välittynyt lennonjohdon korviin. Plaani oli päättynyt ja aikaa koneen laskeutua oli enää 20 minuuttia, kun Nikin näköhavainnon perusteella saatiin prosessi pysäytettyä. Kone olisi kyllä ehtinyt juuri ja juuri laskeutua ennen etsintäpartion mobilisointia. Sääntönä on, että jollei plaanin päätyttyä 30 minuuttiin saada koneeseen yhteyttä, ilmoitetaan pelastuspalvelu SARille.

Matti otti Charlien jälkeeni ja nautiskeli aalloista vielä 5400 metriin. Tuulikin oli laantunut jo ennen hänen laskuaan jäälle.

Toman TIMANTTIA juhlimme shamppanjaa nauttien Akselin ja Johanin kanssa.

16.4. ke

Toman synttärit. 50 vuotta pitäisi hänestäkin tehdä aikuisen. Katsotaan nyt. Aika näyttää. Lentosäätä tuskin tulee. Harmaa pilvikatto. No eiköhän nuo nuorukaiset keksi puuhaa.

Sama kivi kun edellisellä kerralla nyt tosin hieman suttuisempi keli

Sama kivi kun edellisellä kerralla nyt tosin hieman suttuisempi keli

Lähdettiin letkana kohti lähi vaaraa neljällä moottorikelkalla Teemu Toman ja minun kelkan perässä narussa pujotellen. Tarkoitus oli, että Teemu

Leijatunika, hyvä suojaa kylmältä tuulelta

Leijatunika, hyvä suoja kylmältä tuulelta

laskettelee vaaralta takaisin. Minulla oli käsipeili taustapeilinä. Hyvin näkyi ja hyvin poika pysyi perässä. Yhdessä kohdin mentiin tunturikoivujen lomitse ja ylitettiin tunturipuro. Ei näyttänyt Teemu jäävän puroonkaan uimaan vaan jatkoi narussa taiteilua. Huipulla oli mielenkiintoinen “valkoinen” hämärä. Jäälle näkyi ohuen pilviverhon läpi. Pari riekkoa pujahti lumisessa maisemassa. Upeata. Teemu oli sitten ennen kelkkakolonnaa leirissä.

Syötyämme teimme Toman kanssa Mascarpone kakun kahdelle alumiinivuoalle. Ja vieraiden mukaan hyvää oli. Juhlat olivat jo alkaneet, kun “tiernapojat” Vesa, Teemu, Eetu ja Tuomas tulivat kynttilöiden kanssa laulamaan onnittelulaulun. Juhlan aikana sitten tarkistettiin vielä synttärisankarin henkinen ikä ja 12-16 välillehän se jäi. Hyvä niin. Ei elämä niin tiukkaa saa olla.

17.4. to

Aivan loistava keli, ja tässä ne vaan lorvii maassa

Aivan loistava keli, ja tässä ne vaan lorvii maassa

Upea lentokelipäivä. Koneet olivat koko ajan ilmassa vain miehistö vaihtui. Mantelipilvet vaelsivat kentän lasku suunnassa. Pelle otti Charlotten ja teki tunnin plaanin, josta piti tietysti tiukasti kiinni. Hän lenteli mantelipilvien hyvissä aalloissa nousten 2700 metriin ja toi sitten koneen Matille.

Suihkupäivä Nikassa.

18.4. pe

Ylpeä timanttisuorittaja Niki koneensa vieressä

Ylpeä timanttisuorittaja Niki koneensa vieressä

Loistava timanttipäivä. Niki kävi pilvien lomasta noukkimassa TIMANTIN. Myös Markon tiistaina lentämä TIMANTTI oli varmistunut. Kerhon nuorimmat lensivät Twinillä. Ensin Sven ja Yngve ja perään Johan ja Aksel. Sitten varttuneempi polvi otti koneen haltuunsa. Vesa ja minä lähdimme tutkailemaan keliä. 2000 metriin lentelimme rottorin voimin ylös ja alas, mutta enimmäkseen sitten kuitenkin ylös. Sitten keli rauhoittui ja saimme rauhallisen aallon, jossa kylläkin piti kurvailla ässää pysyäksemme siinä. Upeaa nousua 3-5 m/s. Olimme tuossa tuokiossa yli kolmen tuhannen. Pilviä oli joka puolella, mutta ne eivät käyneet “kimppuumme” vaan saimme ihailla taivaan pilvimaalauksia. Nousimme 4100 metriin, jonka jälkeen lähdimme soluttautumaan alaspäin.

Hornet ja perhe

Hornet ja perhe

Eetu ja Matti olivat vielä ilmassa ja pilviaukot näyttivät uhkaavasti pienenevän koko ajan. Kutsuimme ensikertalaisen Eetun alas ja tottelevaisena nuorukaisena hän noudatti kyselemättä toivetta. Myös Matti tuli laskuun samaan aikaan.

NILliläiset olivat iloksemme ottaneet mukaansa entisen Cumuluksen Hornet koneen. Asetuimme perhepotrettiin sen vierelle.

Seuraava retki olikin Nikkaan leirin päättäjäisillalliselle. Väkeä oli jo ovelle asti jonona, kun saavuimme juhlapaikalle. Puheita ei tällä kertaa pidetty ja aloimme nauttia maukkaasta illallisesta. Oli mukavaa istua ja rupatella. Mielessä jo seuraava leiri Menkijärvellä, jonne myös Sven ja Stig lupasivat mahdollisesti tulla.

19.4. la

Tuulee sikana. Sisällä mökissä 1 m/s. Pitäisi saada Charlie 5 putkeen. Taitaa olla hiukan haastetta, kun Nummelassa konetta kasatessa pikku

Ilta hämärtyy, kaikki koneet nukkuvat

Ilta hämärtyy, kaikki koneet nukkuvat

tuulenpuuskassakin sai siiven ottamaan tuulta alleen ja pyörähtämään ympäri. Matti ja Tuomas lähtevät Muonion kautta kotia kohtia ja C5 pitäisi seurata mukana.

Kasasimme sitten kuitenkin kaikki koneet mukavassa alati kiihtyvässä tuulessa. Parhaimmillaan tuulta oli 33 m/s. Myös Papa Romeo saatiin putkeen.

Nenä naisten saunassa ja peppu miesten puolella. Siellä se odottelee ensi vuoden koitoksia

Nenä naisten saunassa ja peppu miesten puolella. Siellä se odottelee ensi vuoden koitoksia

Tomalla oli vielä ratkaistavana moottorikelkan sijoituspaikka, mutta sillekin löydettiin arvoisensa majoitus naisten ”saunassa”, tosin jouduttiin leikkaamaan pieni reikä seinään myös miesten puolelle.

Illalla tuuli senkuin voimistui. Mökki heilui ja tuuli ujelsi…ja uni maittoi.

20.4. su

Lähtö kohtai Rantsilaa…

Napapiiri jää taakse

Napapiiri jää taakse

Pelle heräsi ennen kukonlaulua. Pääsimme lähtemään kymmeneltä erittäin kauniissa kevätsäässä.

Toma veti Twin Ladyn ja me Pellen kanssa kiikutimme Charlotten. Tornion vaiheilla saimme tiedon, että Peltsillä on ongelmia

Huh hellettä... ei tämmöiseen ole totuttu

Huh hellettä… ei tämmöiseen ole totuttu

hinauskoukun kanssa Hakkaksen kohdalla. Koukkua korjattiin, mutta se oli mennyt uudelleen rikki. Papa Romeo jäi “hoitoon”.

Saavuimme Rantsilan mökille kahdeksan maissa. Sauna päälle ja munakas paistumaan. Peltsi ja pojat tulivat puolen yön jälkeen.

Aamulla Peltsi ja Niki lähtivät takaisin Tornion kautta hakemaan Papa Romeota torniolaisen kaverin autolla. Me suuntasimme Penttisten kanssa kohti etelää. Outoa ajella läpi Suomen melkein helteisessä kelissä (ainakin Buickissa oli helle).

Rankkaan tämän Kebne-leirin toiseksi parhaaksi leirikseni ja niitähän on jo kahdeksan. Eli loistavia lentoja, erittäin mukavia pilottikavereita, erinomaisia säitä, turvallisia lentoja ja tietysti timantteja, kultanousuja…

Seuraavaa Kebne-leiriä odotellen.

Vastaa